Pidin joskus aikoinaan toisinaan hyvinkin aktiivista ja välillä taas vähemmän aktiivista käsityöblogia. Jossakin vaiheessa kiireet elämässä kuitenkin lisääntyivät niin, ettei käsitöitä enää ehtinyt tehdä blogin tarpeiksi asti. Olen kaivannut blogin pitämistä ja yrittänytkin sitä sittemminkin, mutta teeman ja rajauksen puuttuessa en oikein itsekään tiennyt, mitä blogiltani halusin. Eräänä unettomana yönä ajatus sitten heräsi: säästämisharrastuksestanihan riittäisi jutun juurta varmasti.
Voin todellakin sanoa (ja olen usein sanonutkin) harrastavani säästämistä. Harrastus alkoi, kun nyt jo edesmennyt hevoseni sairastui kevättalvella 2017. Välillä jopa viikottaiset eläinlääkärinkäynnit kävivät opiskelijan kukkarolle liikaakin, ja kaikki menot oli alettava laskea sentin tarkkuudella. Tapa on jäänyt, vaikka lopulta hävisimme taistelun Oilin silmäsairautta vastaan ja opiskelijaelämästäkin olen jo siirtynyt töihin, joskin toistaiseksi vasta määräaikaisiin sellaisiin. Tällä hetkellä en siis pihistele pakosta, vaan ainoastaan siksi, että olen jäänyt siihen koukkuun. Tiedän kesämökkihaaveideni, joihin säästämisellä nyt pyrin, olevan varsin keskiluokkaisia. Pätkätyöläisenä tiedostan kuitenkin myös sen, että koska tahansa saatan joutua palaamaan olosuhteiden sanelemaan säästämispakkoon, mikä tietenkin motivoi minua säästämisessäni jo nytkin.
Säästämisharrastukseni kulmakivinä ovat paitsi turhasta ostamisesta pidättäytyminen, myös tarjousten metsästäminen. Pyrin tekemään ruokaa aina siitä, mikä on tarjouksessa. Viikon ensimmäinen kauppareissu on aina yhtä jännittävä: mitä ostan ja syön tällä viikolla? Entisenä ammattiompelijana korjaan ja uudistan myös vaatteita (niin omia vanhoja kuin kirpparilöytöjäkin), ja syksyisin pyrin ehtimään mahdollisimman usein sienimetsään. Säästämisharrastus auttaa hieman myös ilmastoahdistukseen, joka iskee ajatuksiin usein voimakkaastikin.
Toisinaan ruokatarjouksiakin voi hyödyntää ennakkoon eli ostaa jotakin tarjouksesta varastoon. En muista, koska Lidlissä viimeksi oli Tukkijätkä-juusto tarjouksessa, mutta koska siinä on pitkä säilyvyysaika ja tiedän laittavani siitä silloin tällöin ruokaa, oli sitä nytkin yksi paketti jääkaapissa. Kun tekee viikonlopun ympäri etätöitä kotona eikä siksi jaksa pestä edes tukkaa, on mukavaa, kun ei tarvitse lähteä ihmisten ilmoille ruokaa saadakseen, vaan voi kokata siitä, mitä kotona on jo valmiiksi. Tänään lopputuloksena oli Patikoijan sienimuhennosta (linkki ohjeeseen) ja viime kesänä pakastimeen säilöttyjä uusia perunoita. Nam!
Hintaa annokselle on vaikea laskea, kun kaikki ainekset ovat aiemmin ostettuja ja juustoa lukuun ottamatta isompien pakkausten osia. Rouskut taas on kerätty viime syksynä mökkireissulta ja säilötty suolaan. Muistelen sulatejuuston olevan tarjouksessa alle kahden euron, joten suunnilleen euron kieppeillä annoshinta kuitenkin pyörinee. Varsinaista pihistelyruokaa siis!
Minulla on tosiaan tapana kesäisin säilöä muutama satsi uusia perunoita pakkaseen. Niitä kiehautetaan kolmisen minuuttia, jäähdytetään kylmässä vedessä ja säilötään (kestävissä ja uusiokäytettävissä) muovipusseissa oman maun mukaan joko tillin kanssa tai ilman pakastimeen. Talvella ne sitten heitetään jäisinä keittoveteen ja fiilistellään kesän makuja. Monet kuulemma syövät niitä jouluna. Tänään heitin keitinveteen loppuvaiheessa kaveriksi myös papupussin pakastimeen jääneet jämät. Etikkapunajuuret ovat myös halpa ja hyvä lisuke. Itse pidän niiden mausta niin paljon, että syön niitä melkein ruoan kuin ruoan kanssa (ja joskus paljaaltaankin).
Iltapalalla sunnuntain kunniaksi herkuttelin: maustamatonta rahkaa, itse tehtyä porkkana-karviaishilloa (linkki ohjeeseen) sekä työkaverilta joululahjaksi saatua kotitekoista ja uskomattoman herkullista mysliä. (Siihen täytyy muistaa pyytää ohje!) Nyt tyhjäksi syömäni hillopurkki oli viimeinen viime kesältä. Ohjeen lupaamaa lakkahillon makua tuossa omassa versiossani ei ollut – kenties, koska käytin punaisia enkä vihreitä karviaisia – mutta herkullista se on yhtä kaikki! En malta odottaa taas kesää ja hillonkeittoiltojen tuoksua!
Tällä kertaa ruokapihistelyä, ensi kerralla sitten jotakin muuta. Tervetuloa lukijaksi, jos säästäminen ja nuukailu kiinnostavat!
No heipä hei, lupaavan kuuloinen blogi sinulla :) En voi välttyä Roopa Ankka mielleyhtymältä, mutta tunnustan myös itse olevani sukua saiturille :D
VastaaPoistaKiva kuulla, että ensituntumalta kiinnostaa! Roope Ankka onkin rahankäytössä idolini. :D
PoistaKiitos kommentista! Sillä muistutitkin minua samalla, että täytyy käydä lukemassa vastauksesi, kun kyselin blogissasi vinkkejä paloista ompeluun!