En edes muista, milloin olen viimeksi ostanut luuttuja. En vuosiin. Minulla on muutama itse virkattu tiskirätti, ja niiden lisäksi käytän kaikki myyntikelvottomat, käytöstä poistamani vaatteet siivousliinoina. Tunnustan, että esimerkiksi vessanpesurätit heitän aina yhden käyttökerran jälkeen roskiin, koska ajatuskin niiden säästämisestä inhottaa. Pääsin eroon vessanpesupäiviin liittyvästä haaskuumielialasta, kun aloin käyttää pöntön pesemisessä vain kierrätyskelvottomista vaatteista leikattuja rättejä. Luonnollisesti trikoorätit sopivat ihan kaikkeen muuhunkin siivoamiseen, ja esimerkiksi pölyjen pyyhkimiseen yhtä liinaa voi käyttää lukemattomia kertoja.
Konmarin lukemisen myötä olen nyt aloittanut kevätsiivoukseni, ja tänä aamuna vuorossa oli mekkokaappi. Ostin viime kesän alussa kirpparilta festareille rymymekoksi jo paljon käytetyn, mutta kivanvärisen ja -mallisen mekon, kun hintaa sillä oli vain 50 senttiä. Käytin sitä lopulta muuallakin kuin festareilla, ja se olikin varmaan jopa yksi viime kesänä eniten käyttämistäni mekoista. Nyt mekko kuitenkin alkoi olla jo niin haalistunut ja kulunut, että sen elinkaari todellakin tuntui olevan lopussa. Niinpä leikkelin siitä seuraavan ainakin puolen vuoden siivousrätit – viime syksynä paloiksi pistämieni kahden topin kappaleita olikin enää vain pari jäljellä. Leikkelin montaa eri kokoa: vessanpesuun riittää pienempikin pala, pölyjä taas tykkään pyyhkiä isommalla liinalla, jotta sitä voi taitella moneen kertaan eri päin, eikä tarvitse pestä jokaisen pyyhkäisyn jälkeen.
Tällä tavalla vaatteet saa todellakin käytettyä loppuun. En valitettavasti voisi kuvitella eläväni ilman elastaanivaatteita, koska en kestä sitä, kun vaatteet venyvät ja löpsähtävät ensimmäisenä käyttöpäivänä. (Ja niin ne tekevät, vaikka kuinka olen lukenut hämmentävän monta kirjoitusta, jossa väitetään toista. Elastaani taas ei lörähdä vuosikausiin, kunhan vain ei pestessä käytä huuhteluainetta.) Näin ollen minun käytössäni elastaanittomat vaatteet eivät varmasti olisi ainakaan ympäristöystävällisempiä kuin muut, koska pesisin ne jokaisen käyttökerran jälkeen. Elastaani vaatteissa aiheuttaa kuitenkin sen, ettei kuituja ainakaan nykymenetelmillä voida uusiokäyttää (ja ylipäätäänhän vaatteiden kierrätys ja uusiokäyttö on vielä harmittavan lapsenkengissä). Pyrin siis käyttämään aina kaikki vaatteeni mahdollisimman loppuun (en ole kovin tarkka vaikkapa pesunukan suhteen) tai vaihtoehtoisesti, jos alan joihinkin kyllästyä, myymään ne siinä vaiheessa, kun ne vielä jollekulle muullekin kelpaavat.
Ja en tiedä teistä, mutta minusta nämä rätit näyttävät keittiössä hanan päällä kivemmiltakin kuin kaupasta ostetut iänikuiset siniset tai vihreät luutut.
Sitä paitsi nyt voin aina siivoillessani fiilistellä viime juhannusta ja Nummirockia ja haaveilla jo seuraavasta. Juhannukseenhan ei muuten ole enää kuin pari kuukautta!
Kommentit
Lähetä kommentti