Vaikka en pidä itseäni mitenkään erityisen innokkaana "sesonkisiivoajana" (tiedättehän kevät- ja joulusiivoukset sun muut), usein innostun kuitenkin näin alkukeväästä, kenties lisääntyvän valon inspiroimana, aloittamaan jonkinlaisen suursiivouksen. Toisinaan homma jää puolitiehen, kun kyllästyn jo ennen kuin olen päässyt edes varsinaiseen kuurausvaiheeseen, mutta esivalmisteluja vähintään teen pitkään ja hartaudella. Näihin esivalmisteluihin kuuluu tietenkin etenkin turhasta tavarasta eroon hankkiutuminen. Ja sitä tavaraahan minulla, entisellä hamsterilla, muuten riittää!
Mutta katsokaapa nyt hattuhyllyäni: paitsi, että asusteita ei ole enää kattoon asti, kuten vielä lauantaina aamulla, silmä myös lepää tuossa järjestyksessä. (Kunpa se vielä säilyisi...)
Olen onnekkaassa asemassa, sillä asun Suomen todennäköisesti suosituimman Facebook-kirpputorin, Kallio kierrättää -ryhmän, kantoalueella. Siellä tavaraa saa hetkessä isoja määriä kaupaksi, ja yhtä lailla sieltä voi löytää parissa tunnissa vaikkapa yhden papukaijakorviksen teemabileisiin tai siskolle joululahjaksi puuttuvan osan Harry Potter -kirjasarjaan – olen menestyksekkäästi kokeillut molempia. Laitoin palstalle toissa päivänä myyntiin yhteensä 63 vaatetta ja tavaraa, ja tällä hetkellä olen saanut rahaa käteen jo noin 25 euroa ja varattuja tuotteita on vielä samanmoisen summan edestä. Nyt minulla ei ole edes myynnissä juurikaan mitään helmiä, ja osan tavaroista olen jakanutkin ilmaiseksi eteenpäin ja muillekin laittanut hinnaksi vain euron tai pari, parille mekolle tosin jopa 5 euroa. Kun vuosi sitten viimeksi myin samassa ryhmässä vaatteita ja kodin tavaraa, silloin hieman enemmän noita viiden euron arvoisia tuotteita, sain muutamassa päivässä lähes 100 euroa.
Myi tavaroitaan sitten missä hyvänsä, netissä tai perinteisillä kirpputoreilla, on olennaista hinnoitella ne oikein. Kierrän paljon kirpputoreja, ja jos jotakin pöytää tutkiessani ensimmäiseksi tartun ylihintaiseen tuotteeseen, jäävät pöydän muut myytävät tyystin katsomatta. Tunnesyitä ei voi käyttää perusteena hinnoittelussa, eikä H&M:n trikoopaidasta siis kirpputorilla voi pyytää viittä euroa vaikka siitä kuinka olisi aikoinaan itse tykännyt. Yhtään sen enempää vitosta ei voi pyytää merkkivaatteestakaan, jos se on rikki tai nyppyyntynyt. Ompelutaitoisena voin hyvinkin ostaa rikkinäisen ja korjattavissa olevan vaatteen, mutta hintarajani tuotteelle on silloin 1 euro, ei yhtään enempää. Eivätkä ne vetoketjurikkoiset takit näytä ainakaan noilla Facebookin kirppareilla menevän kaupaksi muillekaan.
Olen saanut myös perinteisiltä kirpputoreilta yleensä viikossa noin 80–100 euroa voittoa, vaikka olen hinnoitellut kaikki myymäni tuotteet pääsääntöisesti korkeintaan kolmeen euroon, ja kolmeakin useammin euroon tai kahteen. Hyväkuntoiselle talvitakille saatan laittaa hinnaksi viisi tai jopa kuusi euroa, samoin jollekin oikein kivalle ja priimakuntoiselle mekolle. Jos jonkin tuotteen hinnaksi tulee vielä tuotakin enemmän, on siinä oltava jo jotakin todella poikkeuksellista, esimerkiksi kallis ja laadukas merkki. (Niken tai Adidaksen verkkareita, saati sitten T-paitaa, ei vielä voi laskea erityisen poikkeuksellisiksi.) Jos myytävää tavaraa ei ole tarpeeksi, jotta pöydän hinnan maksamisen jälkeen jäisi voitolle, kannattaa pöytä vuokrata kaverin tai vaikka kahdenkin kanssa. Yhteen kirpparipöytään mahtuu yllättävän paljon myytävää etenkin, kun edullisten hintojen ansiosta sitä voi käydä täydentämässä parin päivän välein.
Myyntirupeama on aina sen verran isotöinen, että kerralla kannattaa laittaa myyntiin mahdollisimman paljon tavaraa. Silloin ne usein menevät myös paremmin kaupaksi: parhaimmillaan sama Facebook-kirppariostaja on ostanut minulta kerralla kymmenisen vaatetta. En aina itsekään viitsi lähteä hakemaan yhtä korvisparia toiselta puolelta kaupunkia (tai edes Kalliota), vaikka se olisi kuinka kiva ja edullinen. Kaksien korvisten takia sen sijaan paljon helpommin saan jo patistettua itseni iltalenkille.
Jos siis käytät nettikirppareita, kerää turhat roinat odottamaan kasseihin, kuvaa ne jonakin lauantaiaamupäivänä ja laita ne sitten koko-, kunto- ja hintatietojen kanssa edullisesti myyntiin. (Muista lukea valitsemasi mahdollisen Facebook-kirpparin säännöt ensin, ettei ilmoitustasi poisteta varoittamatta, koska siitä puuttuu jokin säännöissä vaadittava tieto.) Kerro jo ilmoituksessa, että tavarat on noudettava kotoasi (kerro sijainti suunnilleen) ja että sinulle on laitettava viesti heti varaamisen jälkeen, tai muuten myyt tavaran seuraavalle. Sovi jokaisen ostajan kanssa noutoaika ainakin summittaisella tarkkuudella, sillä "olen alhaalla" -viestien odottaminen ja koneen tai puhelimen kyttääminen läpi päivän on yllättävän kuormittavaa. Nosta varatut tuotteet pöydälle odottamaan, jotta voit napata siitä nipun mukaasi aina Messengerin merkkiäänen kilahtaessa.
Kuten kuvasta näkyy, kaikenlainen kosmetiikka menee Facebook-kirppareilla hyvin kaupaksi, vaikka perinteisillä kirpputoreilla ne eivät kokemusteni mukaan mitään hittituotteita ole. (Teen joskus postauksen kosmetiikkakeräilystä, josta valitettavasti toimin itse huonona esimerkkinä.) Toinen varma jononkerääjä on (edulliset) huonekasvit.
Ja tosiaan, ylempänä mainittu lauantaiaamupäivä oli tarkoituksella valittu ja esille nostettu ajankohta. Ensinnäkin kaikki myytävä näyttää aina parhaalta kirkkaassa luonnonvalossa kuvattuna. Toiseksi viikonloppu on niin perinteisillä kuin nettikirppareillakin parasta myyntiaikaa. Ilmeisesti edelleen valtaosa ihmisistä tekee työtä, jossa viikonloput ovat vapaita, ja se näkyy myynnissä.
Kommentit
Lähetä kommentti