Lehtimehua ja alkukesän fiilistelyä

Tulin viikonlopuksi äitin luokse Savoon. Kävimme isin kotipaikalla, joka on jo vuosia ollut tyhjillään ja josta haaveissani tulee lähivuosina taas minun kesänviettopaikkani, kun ostan ja kunnostan sen. Vietin lapsuuteni kesät siellä, eikä minulle rakkaampaa paikkaa ole.

Vuosien varrella mustaviinimarjapensaat, joiden kuntoa lähdimme nyt katsastamaan, olivat vallanneet puolet pihasta. Pensasmaa vaatii raivausta, mutta tällä kertaa tyydyimme vain keräämään lehtiä lehtimehua varten. Mummon tekemä lehtimehu oli lapsena lempimehuni – ja nyt kun taas pitkästä aikaa lehtimehua pääsin maistamaan, voin todeta sen olevan sitä edelleenkin. Onko juoma teille tuttu? Moni eteläsuomalainen ystäväni ei ainakaan ole siitä koskaan kuullutkaan, joten en tiedä, onko se tutumpi juoma sitten Itä-Suomessa.

Jo pelkästään noiden lehtien tuoksu toi mieleen lapsuuden. Itse en ollut koskaan ennen lehtimehua tehnyt, kun se oli tosiaan aikoinaan mummon heiniä, mutta nyt päätimme äitin kanssa kokeilla. Käytimme Kotikokin ohjetta, jonka teimme puolitoistakertaisena, mutta siitä tuli minun makuuni aavistuksen liian makeaa, mikä tosin korjaantuu hieman enemmän laimentamalla. Seuraavalla kerralla laitan siis 7–8 litraan mehua vain yhden kilon sokeria, en yhtään enempää. Valmis mehumäärä on tiivistettä, joten todellinen mehumäärä laimennettuna on yli kaksinkertainen. Oman maun mukaan voi lasiin laittaa joko puolet mehua ja puolet vettä tai kolmanneksen mehua ja kaksi kolmannesta vettä.

Lehtien päälle kaadettiin kiehuva vesi, ja sen annettiin jäähtyä ennen sitruunahapon lisäämistä.

Seuraavana päivänä mehu siivilöitiin (näppärintä, kun pingottaa esimerkiksi valoverhon tai jonkin muun ohuen kankaan ämpärin päälle ennen kuin kaataa mehun siihen), siihen lisättiin sokeri ja se kiehautettiin vielä nopeasti.

Kaapin kätköistä löytyi vielä yksi mummon mehupullo: mummo kun oli pihistelijä parhainta laatua, kaikki pullot hyödynnettiin. Huomatkaa mummon kirjoittama etiketti "Musta mehu 04". Muun mehun pullotimme nykyaikaisempiin pakastuspulloihin.

Aivan hurjan hyvää! Jos sinulla sattuu olemaan mustaviinimarjapensaita pihassa tai jos joltakulta tutulta heltiää lehtiä käyttöösi, kannattaa tätä mehua ehdottomasti tehdä vähintään kokeeksi – lehtimehun valmistamiseen kun ei tarvita edes mehumaijaa. Aiomme äitin kanssa tehdä tätä vielä uuden satsin myöhemmin kesällä talven varalle, lehtimehussa kun on rutkasti C-vitamiinia, jota pimeimpään aikaan erityisesti kaipaa.

Olipa ihanaa käydä fiilistelemässä lapsuuden kesiä. En malta odottaa sitä, että elämäni on siinä pisteessä, että saan mökin kunnostettua (tai vaihtoehtoisesti uuden tilalle, jos mökkiä ei enää voida pelastaa) ja pääsen taas viettämään kesiäni tuonne linnunlauluun ja tuomen tuoksuun.

Omenapuutkin vielä sinnittelivät.

Piha oli täynnä suosikkivillivihannestani mesiangervoa.