Kesälukemista

Hehkutin jo aiemmin, että ilmaisista harrastuksista ylivoimaisesti paras on lukeminen. Sitä voi varioida loputtomiin: kirjastot ovat täynnä erilaisia kirjoja aina runokokoelmista dekkareihin ja eläintenhoito-oppaista muinaissuomalaisia uskontoja käsitteleviin tietokirjoihin.

Kesällä bloginpitäminen saattaa reissailuni vuoksi jäädä toisinaan vähemmälle, mutta kirjoja luen varmasti päivittäin. Viimeisimpänä luin loppuun niin koukuttavan teoksen, että ajattelin vinkata siitä täälläkin. Kyseessä on Fiona Bartonin Lapsi.


Minä nappasin romaanin kirjastosta mukaan puhtaasti takakansitekstin perusteella, joten se lienee syytä siis lainata tähänkin:

"Pieni uutinen sanomalehdessä kertoo rakennustyömaalta yllättäen löytyneestä, vuosia sitten haudatusta vastasyntyneen lapsen ruumiista. Suurin osa lehden lukijoista tuskin edes vilkaisee uutista, mutta kolmen naisen elämän se mullistaa täysin.

Yksi naisista, lapsensa kauan sitten menettänyt Angela, saa jälleen muistutuksen elämänsä kauheimmasta tapahtumasta. Toiselle naisista uutinen merkitsee vaaraa, sillä hänen synkin salaisuutensa saattaa olla paljastumassa. Kolmas nainen, toimittaja Kate Waters, näkee uutisessa ensimmäisen vihjeen, jota seuraamalla hän voi olla suuren jutun jäljillä. Lapsen tarinan on aika nousta esiin."

Huolimatta takakannen tekstin epäuskottavasta lauseesta "[s]uurin osa lehden lukijoista tuskin edes vilkaisee uutista", joka minua ainakin hieman häiritsi, kannattaa teokseen ehdottomasti tarttua. Itse romaanissa ei epäuskottavuudesta ole tietoakaan, ja juoni koukuttaakin lukijan tehokkaasti – usein tuntui, etten millään malttaisi laskea kirjaa käsistäni, ja huolimatta yli 400 sivun pituudesta luin sen kolmessa päivässä, lomalla kun olen. Riittävän kevyttä luettavaa vaikkapa mökille laiturinnokkaan. Vaikka näkökulma vaihtuu välillä tiheästikin, on juoni riittävän selkeä ja helposti seurattava, joten lukeminen ei vaadi normaalia enempää keskittymistä.

Huolimatta siitä, että arvasin loppuratkaisun vajaat sata sivua ennen kuin se kirjassa paljastettiin, ei teos päästänyt minua otteestaan ennen kuin olin saanut sen luettua loppuun saakka. (Luen niin paljon dekkareita, että arvaan loppuratkaisut lähes aina. En valitettavasti osaa arvioida, oliko se tässä jotenkin erityisen helposti arvattava. En usko.)

Nyt otin luettavaksi vuorostaan Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet. Sekin vaikuttaa alkunsa perusteella lupaavalta.


Muista viime aikoina lukemistani romaaneista suosituksen ansaitsevat ehdottomasti ainakin Turkka Hautalan esikoisteos Salo sekä kirjastonhoitajien suositteluhyllystä löytämäni Lisa O'Donnellin Mehiläisten kuolema. Näistä ensimmäinen tekee kiinnostavasti kirjoitetun ja tarkkanäköisen katsauksen nykypäivän Suomeen. Jälkimmäinen taas yhtä aikaa naurattaa ja tekee surulliseksi: ajoittainen hirtehishuumori on taidokasta eikä liian yliampuvaa, ja samaan aikaan oma hyväosaisuus verrattuna monien lasten kasvuolosuhteisiin sai ainakin minut mietteliääksi.

Kiinnoistuitko jostakin näistä? Ei muuta kuin kirjastoon! Vinkkaa myös ihmeessä kesäluettavaa vastineeksi, Eurooppalaiset unet on äkkiä luettu!

Kommentit