Uusia perunoita talvellakin

Onhan ollut ihana kesä! Olin liki kuukauden putkeen reissussa: kiersin Suomea ja näin ystäviä ja lopuksi kävin vielä Lontoossa juhlimassa siskoni valmistujaisia. Vaikka matkustin melko pienellä budjetilla, ei tuosta reissusta kuitenkaan valitettavasti riitä säästämiskertomuksiksi asti. Siksi onkin jo korkea aika palata ruotuun ja samalla myös bloginpidon pariin.

Alkaa olla se ihana aika vuodesta, kun pääsee säilömään herkkuja talven varalle. Aloitan perunoista. Ne ovat toki edullisia ympäri vuoden, mutta juuri nyt varhaisperunoita saa aivan erityisen edullisesti. (Tänä iltana esimerkiksi ehtii vielä hakea itselleen Lidlistä kilon pussin hintaan 0,49 €. Ajattelin itsekin vielä poiketa ostamassa toisen.) Sitä paitsi ainakin minun mielestäni uudet perunat ovat varastoituja perunoita paljon parempia.

Pari kesää sitten opin, että varhaisperunat voi pakastaa ja vieläpä niin, että niiden uuden perunan maku säilyy! Nyt olenkin jo kahtena talvena syönyt uusia perunoita pitkälle syksyyn. Pakastaminen on helppoa. Perunat pestään ensin kuten normaalistikin. (Minä tykkään jättää aika paljon kuorta jäljelle.) Sitten perunoita keitetään kolmisen minuuttia. Yli viittä minuuttia perunat eivät saa kiehuvassa vedessä olla, sillä silloin ne menevät liian kypsiksi ja vetistyvät pakastimessa.

Uudet perunathan neuvotaan yleensä laittamaan vasta kiehuvaan veteen, mutta luin joskus jostakin Marttojen ohjeen, jossa neuvottiin laittamaan perunat jo haaleaan veteen, jottei veden uudelleen kiehumiseen turhaan mene aikaa ja sähköä. Noudatan nykyään sitä, enkä ole huomannut lopputuloksessa eroa. Otan myös kannen pois, kunhan vesi kiehuu.

Nopean keittämisen jälkeen perunat jäähdytetään. Teen sen itse laskemalla hyvin pestyyn tiskialtaaseen kylmää vettä ja pitämällä perunoita hetken aikaa siellä. Valutan ne lävikössä ja kuivaan vielä pyyhkeellä painelemalla ennen pakastamista.

Pakastan perunat sopivan kokoisissa annospusseissa niin, että jokaisessa pussissa on mahdollisimman samankokoisia perunoita. (Pussit voi pestä ja käyttää uudelleenkin!) Laitan sekaan aina myös tuoretta tilliä. (Loput tillit pakastan pikkupusseissa erikseen.) Kun syksyllä haluan uusia perunoita, tyhjennän vain pussin sisällön kiehuvaan veteen.

Etenkin silloin, kun opiskelijana rahat saattoivat toisinaan kerta kaikkiaan täysin loppua, oli myös huojentavaa, kun tiesi, että kotona on aina jotakin, mistä tehdä ruokaa. Niissä tilanteissa turvauduinkin usein sipulin ja voin kanssa pannulla paistettuihin sieniin (tai jos sattui olemaan kermaa, sienikastikkeeseen) ja uusiin perunoihin.