Kotona on hyvää aikaa lukea

Korona leviää hurjaa vauhtia, ja minäkin joudun huomenna etätöihin, kun koulut menevät kiinni. Siinäpä sitä riittääkin puuhaa ja päänvaivaa, kun alkaa tosissaan suunnitella ja opiskella etäopettamista.

Jokaisen meistä lienee syytä varautua myös parin viikon kotona pysymiseen, jos virus osuu omalle kohdalle, ja ruokakaapin kotivaran täydentämisen lisäksi kannattaa käväistä tänään vielä kirjastossa, jos sattuu, että oma lähikirjasto on auki. Tilanne ilmeisesti vaihtelee kaupungeittain. Kirjastossa asioidessa on tietenkin noudatettava samaa huolellisuutta ja varovaisuutta kuin kaupassa käydessäkin: pese kädet huolellisesti ennen ja jälkeen, äläkä mene ihmisten ilmoille sairaana.

Minä onneksi harrastan kirjahamstrausta ihan tavallisessakin elämässäni, joten lukeminen ei ainakaan tule loppumaan kesken tänäkään keväänä. Kirjastosta lainattujen kirjojen lisäksi omissakin hyllyissäni on iso kasa kirjoja, joita en ole ehtinyt vielä lukea tai joiden lukemisesta on niin pitkä aika, että ne olisi jo syytä lukea uudelleen. Pelkästään ensisijaisesti lukemista odottavien kirjojen hyllynikin tosin taitaa riittää aika pitkälle kevääseen.


Ajattelin tehdä postauksen suosikkikirjoistani kautta aikojen, jos vaikka joku innostuisi etsimään niitä kirjastosta "lukuvaraksi" siinä tapauksessa, etteivät kaikki ole jo ennestään tuttuja. Jos kirjastoon ei enää pääse tai halua mennä, kannattaa kysellä kirjoja myös tuttavilta  osaa näistä muistan nähneeni useassakin kirjahyllyssä, ja jos ei juuri näitä löydy, kannattaa kysyä ystävältä, mitä tämä suosittelisi luettavaksi. Kaikista ei ole kuvia, sillä minulla näiden lukemisesta on jo hetki aikaa, ja ihan jokaista niistä ei hyllyssäni omana ole. Tarkoituksenani oli alun perin tehdä viiden parhaan teoksen lista, mutta kuudes oli kuitenkin pakko saada mukaan. Samalla sivuan samoilta kirjailijoilta myös paria muuta teosta.

1. Sofi Oksanen: Puhdistus (2008)
Puhdistus oli ensimmäisiä Finlandia-voittajia, jonka luin, ja jostain syystä minulla oli ennen sitä ollut käsitys, että ne ovat kaikki jotenkin vaikeita ja siksi pitkäveteisiäkin. Puhdistus kuitenkin imaisi minut hetkessä mukaansa jopa niin, etten olisi iltaisin malttanut lopettaa lukemista lainkaan. Tarina on karu ja kuvaus niin raadollista, että välillä kirjaa lukiessa tekee suorastaan pahaa, mutta toisaalta eikö taideteoksen tarkoituskin ole herättää tunteita?


Jos Puhdistus on jo luettu, toinen lempparini Oksaselta on esikoisteos Stalinin lehmät, jonka itse asiassa itsekin luin vasta viime joulun aikaan.

2. J. K. Rowling: Harry Potter -sarja (19972007)
Pottereita kehuvat monet, eivätkä suotta. Olen lukenut sarjan niin suomeksi kuin englanniksikin yhteensä varmaan kymmenisen kertaa, ja jälleen kesälomalla ajattelin aloittaa sen alusta. Teen sen siksi kesälomalla, että kerran aloitettuani en pysty lopettamaan, ennen kuin olen päässyt sarjan loppuun, ja siinä kärsivät yöunetkin melkoisesti.


Niin kuin on kehujiakin, on myös Pottereiden haukkujia. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että toistaiseksi en ole törmännyt yhteenkään haukkujaan, joka olisi kirjat lukenut. Ennakkoluulot siis ilmeisesti jylläävät tässäkin asiassa. Vaikka epäilyttäisi, kannattaa kokeilla! Samalla tavoin kuin Mauri Kunnaksen ihanat klassikot myös nämä kirjat todella sopivat kaiken ikäisille!

3. Fjodor Dostojevski: Kaksoisolento (1846)
Tämä kirja on listan ensimmäinen, jota omassa hyllyssäni ei ole, vaikka toivoisinkin sen tuossa Rikoksen ja rangaistuksen ja Idiootin välissä olevan. Dostojevski on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani, ja koska Kaksoisolento oli ensimmäinen häneltä lukemani teos, on se siksi varmaankin jäänyt minulle erityisen rakkaaksi. Kuten Dostojevskiä lukiessa tyypillisesti käy, ei tätäkään teosta lukiessaan enää lopulta tiedä, mikä on totta ja mikä ei, ja alkaa vähitellen epäillä itseäänkin. Kaksoisolento on yksi Dostojevskin vähemmän tunnetuista teoksista ja ansaitsee ehdottomasti nousta yhtä tunnetuksi kuin edellä mainitsemani romaanit!

4. Fred Vargas: Painu tiehesi ja pysy poissa (2001)
Fred Vargas on mielestäni maailman paras dekkaristi. Tai ainakaan en voi uskoa, että törmäisin koskaan kehenkään parempaan. Yhtä hyviä saattaa toki olla muitakin. Tosiasiassa suosittelen lukemaan koko Vargasin Adamsberg-sarjan, jonka ensimmäinen osa on nimeltään Sinisten ympyröiden mies. (Vargasin Evankelista-sarja ei valitettavasti ole Adamsbergin veroinen.) Olen itse tosin lukenut osat vähän missä järjestyksessä sattuu, enkä ole siitä muistaakseni ollut pahoillani kuin kerran, kun tiesin yhden vaarassa olleen henkilöhahmon olevan myöhemmässä osassa elossa.
Painu tiehesi ja pysy poissa on itse asiassa ensimmäinen lukemani Vargasin dekkari, sillä se oli aikoinaan populaarikirjallisuuden kurssitentin lukulistalla. Vargas oli minulle sitä ennen ollut täysin tuntematon. Teoksen tapahtumat itse asiassa sopivat erityisen hyvin juuri tähän aikaan. En kuitenkaan paljasta enempää, jotta pääset nauttimaan niistä itse. Painu tiehesi ja pysy poissa on heittämällä paras dekkari, jonka olen koskaan lukenut. Ja minä olen muuten lukenut niitä paljon.

5. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa (2007)
Ahdistava ja kamala, mutta samaan aikaan käsittämättömän koukuttava teos. Aivan niin ahdistavaksi tämä ei tosin käynyt kuin Hosseinin Leijapoika, joka sekin on lukemisen arvoinen. Tarina sijoittuu Afganistaniin. Teos selventää erinomaisesti sitä, miksi toisinaan kuullulla väitteellä "pakolaisten pitäisi jäädä puolustamaan omaa maataan" ei ole perusteita. Keneltä sitä puolustetaan ja kenen joukoissa, jos kaikki vaihtoehdot ovat yhtä huonoja? Silmiä avaava romaani, joka saa lukijan mietteliääksi pitkäksi aikaa.


6. Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia (2014)

Tämä on paitsi yksi lempikirjoistani, myös yksi lempparikirjankansistani. Pajtim Statovcin esikoisteos sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon, ja kolmas teos, Bolla, jo kaunokirjallisuuden Finlandian. Jokainen Statovcin teoksista, myös Tiranan sydän, on ehdottomasti suosituslistallani, mutta Kissani Jugoslavia on silti niistä minulle kaikkein rakkain. Kirjailijan kiinnostus symboliikkaa kohtaan näkyy teoksessa, sillä se on sitä tulvillaan, mutta toisinaan samassa yhteydessä esiintyvää "kikkailun makua", jolle olen tosi allerginen, en tässä teoksessa huomannut. Kirjailija siis osaa asiansa. Helppo luettava teos ei missään tapauksessa ole, mutta toisaalta esimerkiksi kauniin kielen ansiosta siitä voi nauttia, vaikkei kaikesta symboliikasta jyvälle pääsisikään. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuorotellen Kosovoon ja Suomeen.


Tässäpä siis minun vinkkini ajankuluksi. Vinkkaa sinä vuorostasi luettavaa minulle vastineeksi, niin lisään ne lainauslistaani, joka varmaankin paisuu hallitsemattomaksi kirjastojen kiinniolon aikana.

Hurjasti tsemppiä kaikille yllättäen mullistuneeseen elämään!

Kommentit

  1. Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista, nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat.
    Heidi Mäkinen: Ei saa elvyttää.

    VastaaPoista
  2. Kiitos lukuvinkeistä! Lukeminen on yksi intohimoistani, ja voisin helposti lukea vaikka päivät pitkät. "Aamupalaksi" silmäilin läpi koko blogisi. Monta postaustasi luin myös alusta loppuun. Kiva blogi, paljon hyviä vinkkejä 👍 Tuo dekkarivinkki onkin aika sattuva, koska juuri tuo Painu tiehesi ja pysy poissa -pokkari odottaa minua lukuvuoroaan odottavien kirjojen pinossa. Ennen pääsiäistä luin Raija Orasen Manun, jota lukiessani ihan kuulin mielessäni kirjan päähenkilön äänen ja fundeeraamisen. Nyt menossa Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan viides teos. Ilmiselvästi sielu kaipaa näinä aikoina kevyttä ja lämminhenkistä luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Siitä tuli hyvä mieli. :) Painu tiehesi ja pysy poissa on tosiaan aivan huikean hyvä teos. Voisin melkein lainata sen uudestaan, kunhan kirjastot taas aukeavat, koska en enää muista sen loppuratkaisua tai tapahtumia muutenkaan tarkasti. Tai sitten voisin koettaa etsiä sen itselleni jostain nettidivarista - hankin usein omaksi sellaiset kirjat, jotka tiedän jaksavani lukea aina uudestaan ja uudestaan.

      Kiitos myös lukuvinkeistä!

      Poista

Lähetä kommentti