Terveyttä edistävä säästöpäätös

En ole koskaan oikein innostunut leipomisesta. Ruoanlaittoonkinhan hurahdin vasta vajaa neljä vuotta sitten, ja leipomisen iloa en ole vieläkään löytänyt. Se vie kamalasti aikaa, jonka käytän mieluummin muuhun.

Kun tässä nyt olosuhteiden pakosta kuitenkin joutuu viettämään poikkeuksellisen paljon aikaa kotona, päätin tehdä periaatepäätöksen: tänä koronan aiheuttamana poikkeusaikana saan syödä herkkuja vain, jos teen ne itse. Viime aikoina on nimittäin tullut herkuteltua ehkä hieman liikaakin, mikä näkyy paitsi vyötäröllä, myös tiliotteella. Pullat ja karkit ovat melkoisen hintavia.

Ensimmäinen puolikas etätyöviikko oli niin kiireinen, etten ehtinyt herkkuja miettimäänkään. Sunnuntaina kuitenkin iski yllättävä pullantuska, kun tuttavani julkaisi Facebookissa kuvan itse leipomistaan korvapuusteista. Koska sunnuntai oli joka tapauksessa kauppapäivä, lisäsin ostoslistaan hiivan ja kaupasta tultuani alustin pullataikinan. Korvapuusteja en viitsinyt alkaa vääntää, mutta ajattelin, että voisilmäpullat ajavat saman asian. Käytin Valion ohjetta.

Kaikki alkaa tietenkin taikinasta. Pitsaa hieman pullia useammin tehdessäni olen todennut parhaaksi taikinansekoitusvälineeksi puukauhan. Sillä pääsee yllättävän pitkälle, ennen kuin tarvitsee alkaa alustaa käsin. Taikinan alustaminen on minusta ehkäpä leipomisen tympein vaihe. On jotenkin tuskastuttavaa, kun taikina tarttuu käsiin.

Kuninkaallisen leivinliinani olen ostanut aikoinaan Tukholmasta kuninkaanlinnan kaupasta. Se ei ole tosiaan turhan paljon päässyt käyttöön, mutta näkyi siinä silti olevan jo pinttynyt tahra. Mistä lie tullut?

Käytän tätä joskus äidiltä joululahjaksi saamaani ihanaa emalimukia ainoastaan kahdessa asiassa: kananmunalla voitelussa ja retkimukina metsässä. Se toimii molemmissa erinomaisesti!

Koska ympäristön ja rahan säästäjä ei heitä ruokaa roskiin, paistoin voiteluun tarvitsemani kananmunan vielä seuraavan aamun aamiaisleipää varten. Oli mukavaa aloittaa uusi viikko hieman tuhdimmalla aamiaisella.

Jos äitin apuna leipomista ja yläasteen köksän tunteja ei lasketa, oli tämä elämäni toinen kerta, kun leivoin pullaa. Oli lähellä etten luovuttanut ensi yrittämällä. Ne näyttivät nimittäin silloin tältä:

Tällä kertaa jätin taikinan hieman notkeammaksi, vaivasin sitä enemmän kohottamisen jälkeen ja painoin kuopat kunnolla pohjaan asti. Melkoista kehitystä, eikö vain? :)