Elämä on ollut viimeisen kahden vuoden ajan niin kiireistä, ettei intoa blogin kirjoittamiseen ole riittänyt. Ylitunnit opettajan työssä, oppikirjojen tekeminen ja väitöskirjan kirjoittaminen on ollut melkoinen yhdistelmä – stressaava ja kiireinen, mutta ehdottomasti myös mielenkiintoinen ja antoisa.
Oppikirjatyö ja myös pahimmat päivätyön ylituntimäärät alkavat kuitenkin vähitellen olla ohi, ja tämän viikon hankintojen aiheuttama ostokrapula muistutti mieleeni yhtäkkiä Pihistelypäiväkirjan. Ajatus blogin jatkamisesta alkoi tuntua mukavalta.
Kun aikanaan möin työkseni asuntoja, tuli ostokrapulaksi nimitetty ilmiö minulle tutuksi. Osa ihmisistä ahdistuu joskus voimakkaastikin isojen hankintojen tekemisen, kuten asunnonoston jälkeen.
Asuntoa en ole sentään tällä viikolla hankkinut, mutta olo on silti tuntunut krapulaiselta. Samaan aikaan, kun Suomi eilen, 31.3.2023, saavutti ylikulutuspäivänsä, minä velloin ahdistuneena sen ajatuksen kanssa, että olen käyttänyt tällä viikolla ns. ylimääräisiin hankintoihin eli ei-välttämättömiin ja -säännöllisiin kuluihin yhteensä huimat 762,72 euroa. Suunnilleen saman verran siis kuin esimerkiksi vuokraan.
Ensimmäinen ostos oli tärkeä, sillä se oli kummilahja tänään nimen saavalle kummilapselleni. Siitä en pode minkäänlaista morkkista tai ostokrapulaa, sillä koen olevani etuoikeutettu, että ylipäätään sain ostaa sen kauniin Kalevala-korun upealle pienelle ihmiselle.
Ahdistuksen laukaisi sen sijaan 309 euron takkiostokset. Ostoslistallani on ollut jo pidemmän aikaa kaksi takkia: nollakeleille sopiva, vähän kevyempi toppatakki sekä uusi kevättakki. Koska takit ovat kalliita, en ole halunnut tehdä hätiköityjä päätöksiä vaan yrittänyt etsiä rauhassa sopivia. Nyt kuitenkin kävi niin, että molemmat löytyivät samana päivänä samasta kaupasta. Vaikka kuinka yritän selittää itselleni, että minä ihan oikeasti tarvitsin niitä takkeja ja siitä syystä ne nimenomaan olivat niitä harkittuja hankintoja, joihin elämässäni pyrin, en pääse yli ajatuksesta, että käytin "tuosta noin vain" takkeihin yli 300 euroa. Osasyy ahdistukseen lienee se, että alun perin menin ostamaan takeista vain toista, sillä olin huomannut sen olevan hyvässä tarjouksessa ja näyttävän sellaiselta, mikä saattaisi olla tarkoituksiini sopiva. Näin ollen toinen, ja vieläpä se kalliimpi takki oli ikään kuin heräteostos – huolimatta siitä, että olen puhunut sellaisen ostamisesta koko talven.
 |
| Voi takki, minkä teit. |
Ostokrapulan takia pidin laput kiinni takeissa kahden päivän ajan ja pohdin, pitäisikö ainakin toinen niistä palauttaa. En tosin pystynyt päättämään, kumpi, koska tarvitsin niitä molempia. Sovittelin takkeja peilin edessä kerta toisensa jälkeen ja yritin etsimällä etsiä niistä syitä, miksi niitä ei kannattaisi pitää. Sitten kuitenkin tuli niin lämmin päivä, että minun oli pakko ottaa toinen takeista (se kalliimpi, ns. heräteostos) käyttöön, koska toinen toppatakkini, joka pitää mukavasti lämpimänä jopa 30 asteen pakkasilla, oli auttamatta liian kuuma. Samaan syssyyn otin ja irrotin laput toisestakin takista.
Ahdistus tuntuu tässä tilanteessa osin selittämättömältä. Tein hyviä ja harkittuja hankintoja, joiden ansiosta vältyn 300 euron takkiostoksilta monen monta seuraavaa vuotta. Nyt vain sattui käymään niin, että kahden vanhan takkini elinkaari tuli samaan aikaan tiensä päähän – tai oikeastaan ne ovat olleet jatkoajalla jo pari vuotta, joiden aikana olen paikkaillut niitä sieltä täältä. Toki olisin voinut etsiä korvaavat takit käytettynä. Näiden parin vuoden aikana ei sopivia ole kuitenkaan kirpputoreilla tullut vastaan, vaikka haku on ollut päällä.
 |
| Vanha ja rakas, kymmenisen vuotta sitten kirpputorilta ostettu takki reikiintyy koko ajan lisää. |
Entä sitten ne muut ostokset? Pitkään ostoslistalla olleita retkeilytarvikkeita, jotka olivat nyt 20 prosentin alennuksessa, sekä kirjoitusviikonloppua varten jo alkuvuodesta varattu mökki Kolilta, joka tuli maksuun nyt. En tiedä, olisiko mikään näistä ostoksista aiheuttanut yksinään krapulaa. Jos olisin ostanut kahden takin sijaan vain yhden takin, olisin todennäköisesti ottanut siitä laput irti ja laittanut sen hyvillä mielin henkariin saman tien.
Kiireiden vuoksi en ole ehtinyt ostoksille tai pikemminkään jaksanut edes ajatusta siitä tuskasta ja stressistä, mitä kauppojen kiertely jotakin tiettyä etsien toisinaan aiheuttaa. Sen vuoksi ostoslista on päässyt kasvamaan, ja pahimman työstressin hellitettyä lopputulos on tämä. Leikittelen toisinaan ajatuksella erimittaisista ostolakoista, mutta ehkä tämä kokemus osoittaa, että minulle sopii paremmin hankintojen tekeminen – toki harkitusti ja hätiköimättä – sitä mukaa, kun niille tulee tarve?
Kommentit
Lähetä kommentti